• Pakkahuone
• Työnäytteet
• Yhteydet

• Blogi
• Ajankohtaista
• Briefly in English

Oulussa on jo tovi käyty tiivistä keskustelua Oulu-brändistä, matkailusta, kaupungin markkinoinnista sekä paikoista kaupungilla, jotka tekevät Oulusta houkuttelevan. Hietasaareen, meren kupeeseen, on suunnitteilla huvipuisto. Kuusisaaresta aiotaan muotoilla tapahtumien, kuten konserttien ja kesäteatterin, keskittymä. Selkeä jatkumo siihen, mitä siellä on tehty jo vuosia.

Kuten hyvä markkinointi usein rakentuu onnistuneen tuotteen ympärille, Oulussakin kannattaisi miettiä ensin sisältöä ja vasta sitten sitä mitä siitä sanotaan. Siksi ehkä ollaan oikeilla vesillä, kun kaupunkiin pyritään rakentamaan uutta.

Oulua tuntevat tietävät, että kaupungista löytyy runsaasti potentiaalisia paikkoja erilaisille vetovoimaisille yleisötapahtumille. Ongelma tuntuu olevan siinä, että kaupungin ydinkeskusta on varsin pieni väkimäärään nähden ja näin paikkojen määrä pienenee radikaalisti, kun keskustaa mietitään. Ehkä Oulua pitää katsoa "uusin silmin". Ehkä koko keskustan kaavoitusta tulee puntaroida. Jos sitä kautta löytyy pieniä helmiä! Tärkeintä on miettiä asiaa avoimesti.

Olen usein katsonut Oulua mereltä käsin ja miettinyt, miksi tuomiokirkko on korkein ja näyttävin maamerkki sitten tehtaan piippujen. Kirkko on rakennettu yli 150 vuotta sitten. Ollaanko silloin oltu ennakkoluulottomampia? Uskallettu rakentaa? Tarkemmin miettien koko kaupungin keskustan kaava taitaa olla niiltä ajoilta.

Miksi emme rakenna maamerkkiä keskelle Oulua? Lammassaari olisi oivallinen paikka vaikka Näsinneulan kaltaiselle tornille. Sieltä näkisi merelle, jokivarteen ja kaupunkiin ja päinvastoin. Se personoisi Oulun horisontin. Useat kaupungit ovat tunnettuja korkeista maamerkeistään: Pariisi, Tampere, Toronto yms. Oulun Lammassaari on keskeisellä paikalla ja riittävän suuri. Sinne pääsee kävellen, pyöräillen ja autolla. Se on Ainolan puiston jatkeena ja lähellä hotelleja. Eikä saaressa ole nyt mitään! Tornin alakerroksista voisi katsella jokisuistoon, jos sinnekin rakennettaisiin jotain uutta, vaikka melontauoma? Voisiko torniin rakentaa niin sisä- kuin ulkopuolelle kiipeilyseinät? Ehkä Suomen korkeimmat. Tai tehdä vapaahyppytasanteen? Ravintolan? Ja tietenkin tornilla tulee olla hyvä nimi, kuten Kide, tai jokin muu mikä toimisi myös ulkomaalaisen suussa. Kun sinne pääsee kaikki, niin se ei jää suurelta yleisöltä kokematta, kuten Vänmannin saareen suunniteltu hotellitorni. Ja komealta se näyttäisi valaistuna pohjoisen pimeinä öinä.

Tornin voi rahoittaa monella tavalla, mutta ei pelkästään verovaroilla. Jos tornia aletaan miettiä nyt, niin ehkä se olisi kymmenen vuoden päästä jo valmis. Silloin myös turisteilla olisi muutakin oululaista kuvattavaa kuin Toripolliisi.

Tällainen idea voi poikia muutakin ennakkoluulotonta ajattelua, jota kaupunki kovasti kaipaa. Virkamiesten hankeryhmien pohjalta kaupungista tulee tylsä, koska asioita puntaroidaan niin hankalista näkökulmista. Tuntuu, kuin kaupunkia olisi suunniteltu laajana asumalähiönä. Jokaiselle jotakin -ajatuksella kaupunkiin muuttaneelle on pyritty tuomaan se tilantuntu, joka on ollut kotipaikkakunnalla Kuusamossa, Taivalkoskella tai Puolangalla. Lähiörakentamista, Heinäpää huonoimpana esimerkkinä. Miksi kaupungilla ei olisi kauas tulevaisuuteen tähtäävää kaavasuunnitelmaa, jossa Nuottasaaressa ei olisi tehtaita, vaan kaupungin toinen keskusta merenranta-rankentamisineen ja pienvenesatama-alueineen?

Mutta se onkin jo toinen juttu.